24 tuntia Kairossa

Perjantaina aikaisin aamulla katkaistiin kaikki suorat kansainväliset tv -lähetykset Kairon keskustasta. Tämä tarkoitti samalla sitä, että mitään tietoa ei saanut enää television välityksellä. Samalla tuli tieto, että kaikki suomalaiset toimittajat lähtevät Kairon keskustasta brittien järjestämällä evakuointikyydillä. Meillä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia saada mitään luotettavaa tietoa Kairon tapahtumista, koska emme pystyneet liikkumaan hotellista minnekään kaduilla tapahtuvien väkivaltaisuuksien takia. Saimme pian tiedon, että meidänkin on aika poistua maasta.
Yleiskuvan tapahtumista paikanpäällä saa yleensä parhaiten television välityksellä. Kuvat ja haastattelut sen sijaan on haettava itse kadulta.

Ulkomaisten toimittajien jahtaaminen oli kaikille ennenkokematonta. Tämä tapahtui järjestelmällisillä hotellista hotelliin suoritettavilla väkivaltaisten joukkojen toimeenpanemilla ratsioilla. Muutaman kilometrin säteellä Tahririn aukion ulkopuolella oli täysi kaaos. Ryöstelevät ja pahoinpitelevät joukkiot kävivät kiinni kaikkiin toimittajiin, jotka heidän tielleen sattuivat. Koimme itse pahimmat tilanteet torstaina saapuessamme taksilla tälle ydinkeskustan rajaseudulle. Jatkuvissa tarkastuspisteissä joko etsittiin toimittajia tai ulkomaisia taistelijoita. Siinä sai asetella sanansa tarkasti, jotta matka jatkuisi. Tarkastuspisteitä pitivät seuraavat ryhmittymät: neutraali armeija, pahamaineinen poliisi tai paikallinen joukko nuoria liipasinherkkiä miehiä. Aseinaan tankit, rynnäkkökiväärit, pistoolit, veitset tai metalli- ja puupamput. Kaikkialla tarkastajat olivat erittäin jännittyneitä. Yhdellä armeijan tarkastuspisteellä kuskimme otettiin ulos autosta ja häntä tönittiin rynnäkkökiväärillä selkään, kun papereita ei heti häneltä löytynyt. Samalla minä sain katsella tuulilasin läpi toista rynnäkkökivääriä silmästä silmään. Toisella pisteellä saimme poliisin kyytiin takapenkille, joka osoitteli pistoolilla joko kuljettajaa tai toimittajaani Mika Parkkosta. Poliisi käski ajaa tieltä sivuun ja otti meidät siellä kadulle ulos autosta. Taas oli aika selittää minkä parhaaksi pystyi. Kun näyttelimme mahdollisimman nöyrää poikaa niin pääsimme jatkamaan matkaa. Tällä kertaa käännyimme pois keskustasta, koska siellä ei onni olisi ollut enää yhtä suotuisa.



Poistuminen maasta saattaen

Lähdimme perjantaina päivällä hotellin bussilla lentokentälle. Siellä pääsimme eteenpäin muutamilla sopivilla lahjomisilla. Noin 2 tunnin ja useiden mutkien kautta saimme kameran ja satelliittilähettimen takaisin haltuumme. Samalla jouduin luovuttamaan passin ja paluulipun vartijalle, joka vei meidät lähtöportille ja vartioi jottemme kuvaa mitään taikka pyri poistumaan mihinkään. Loppujen lopuksi meidät saatettiin lentokoneen ovelle asti, jossa saimme passit ja lentoliput takaisin. En saanut passiini EI TERVETULLUT -leimaa vaan normaalin maastapoistumisleiman.

Takavarikosta saatu kamera ja muut matkatavarat.

Taustalla iltalehden kuvaaja ja toimittaja. He saivat viettää 6 tuntia putkassa Kairon reissullansa ja siihen päälle kotiarestia hotellissa loppuaika työmatkastansa.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s