Torstaina puolenpäivän jälkeen tuli tieto, että Itella aloittaa rankat YT:t, jotka kohdistuvat postinjakajiin. Joten siltä istumalta hakemaan kuvaa sekä valokuvaa että videota postinjakajista. Kuulimme toimittaja Esa Juntusen kanssa hississä matkalla autolle, että ainoat lähimaaston jakajat ovat enää Kalliossa liikkeellä ja heiltäkin loppuu vuoro pian. Tuli siis kiire. Alle kymmenessä minuutissa pääsimme Kallioon. Ja kas, ensimmäinen postikärry näkyikin Wallininkadun jalkakäytävällä. Auto parkkiin ja odottamaan postinjakajan tuloa rappukäytävästä takaisin kadulle. Hyvin pian kävi selväksi, ettei hän tiennyt itseään koskettavista suurista uutisista. Ja samalla minulle ja toimittajalle kävi selväksi ettei haastattelujen saaminen postinjakajilta tule onnistumaan. Minulle jäi siis ainoaksi vaihtoehdoksi kuvituskuvan kuvaaminen kadulla. Päätin ottaa ensin videolle sen mitä tästä jakajasta saan. Sen verran sovintoon pääsimme, että vältän pääosin hänen kasvojensa kuvaamisen. Noin 200 metriä käveltyämme oli pakko palata autolle, koska jossain päin Kalliota saattoi olla vielä puhelias postinjakaja.
Ajaessamme Neljännen Linjan poikki havaitsimme toisen postikärryn. Auto parkkiin liikennesääntöjen rajoja koetellen ja kamerat mukaan. Ja jälleen sama kuvio: postinjakaja ei ollut kuullut uutisia. Tällä kertaa hän suostui kuvattavaksi anonyymisti. Käytännössä tämän sanottuaan hän poistui heti talon rappukäytävään. Tämän episodin aikana päätin pudottaa videokameran, XDCam, jalkakäytävälle ja ottaa sen vielä puuttuvan valokuvan anonyymistä postinjakajasta, jonka työt ovat uhattuna. Se oli ainut tilaisuus, koska jakajan kadottua kerrostalon uumeniin meidän oli lähdettävä Itellan järjestämään tiedotustilaisuuteen päivän YT -kuvioista.
Kuinka paskamainen tilanne kun jakajilla ei ollut mitään hajua alkavista neuvotteluista ja te jouduitte sanansaattajan asemaan.
Nimenomaan Henrietta. Noi keikat kuuluu siihen kategoriaan jota ei myöhemmin haluaisi pahemmin muistella. Samaan kuin hukkunutta etsitään omaisten ollessa vieressä tmv.